Hienohelma, tutummin vain Henni on katseita kääntävä ponirouva. Nimi Hienohelma ei oikein sovi tälle sottapytylle, joka piehtaroi aina tarhan mutaisimmassa kohdassa, kävelee mieluusti mutalätäköistä ja syö niin sotkuisesti että muutkin saavat osansa! Kuin sokerina pohjalla, poni on kimo! Henni nauttii huomiosta, ja on eloisa poni. Se on utelias, ja työntää nenänsä kaikkialle. Pieni mutta pippurinen käy sananlasku. Hennille se sopii kuin nyrkki silmään, se on aina pomottelemassa isompia tarhassa. Henni on kuitenkin todella kiltti poni, joka osaa olla edukseen, kun tarve tulee.
Hoitaessa Henni tarkkailee uteliaana hoitajan puuhia. Yleensä hoitajalla on kova hoitaminen, Henni kun ei ole maailman puhtain poni. Henni seisoo nätisti paikoillaan, ja nauttii harjauksesta täysin siemauksin. Se antaa harjata kaikkialta, eikä välitä vaikka hoitaja olisi hieman arempi ihminen. Karsinan ovi kannattaa kuitenkin pitää kiinni, sillä jos se näkee jotain kiinnostavaa, niin viuh vain, ja poni on kadonnut. Kaviot Henni nostaa nätisti, ja puhdistuskin onnistuu helposti. Pesulle Henni tulee nätisti, ja nauttii viileästä vedestä. Uiminen on Hennistä mukavaa, se onkin oikea vesipeto! Satuloidessa Henni voi vähän irvistellä, mutta antaa satuloida. Suitset Henni ottaa nätisti, ja remmejä saa kiristellä rauhassa. Taluttaessa Henni tulee muuten nätisti, mutta jokaisesta kuralammikosta ja lilluvasta mutavellistä pitää kävellä, ja parasta on, kun sitä saa ruiskautella hoitajan päälle.
Ratsastaessa Henni on pieni energiapommi. Se on herkkä poni, ja tarvitsee rauhallisen ja rohkean ratsastajan. Henni on herkkä kyljistä, ja inhoaa jos ratsastajan jalat heiluvat, ja kädet repivät suuta. Silloin Henni hermostuu ja menee lukkoon, muuttuu tahmeaksi ja jännittyneeksi. Sitä pitää vain ratsastaa eteen rennosti niin kauan, että se rentoutuu ja reipastuu. Muuten Henni on reipas ja yhteistyöhaluinen poni, joka toteuttaa mielellään käskyt. Se kuuntelee ohjeita, ja toteuttaa ne mahdollisimman hyvin. Henni osaa kuitenkin myös lintsata, ja jos se kokee mahdollisuudet hyviksi, se oikoo kulmissa ja laiskottelee. Hennillä on näyttävät askeleet, jotka saattavat tuntua ratsastajasta kauheilta. Siinä meneekin hetki, ennen kuin Hennin selässä oppii istumaan. Helpotukseksi voin kertoa sen, että kun siellä oppii istumaan, pystyy istumaan melkein jokaisen hevosen selässä! Muotoon Hennin saa pehmeällä kädellä, taivuttelulla ja istumalla syvälle satulaan. Jalat eivät saa paukuttaa ponin kylkiä koko ajan, sillä siitä Henni vain hermostuu. Eteen sen saa pehmeällä puristuksella, ei potkimisella!
Esteillä Henni on energinen ja hieman hössöttävä, sitä saa pidätellä paljon. Hypätessä pitää olla tarkkana, että saa Hennin laukan tasaiseksi ennen hyppyä, sillä jos se menee liian lujaa, tai epätasaisesti, tulee hypystä huono. Henni kääntyy vaikka kolikon päällä, joten uusinnassa ei kannata pitkiä teitä käyttää. Jos sen saa lähestymään estettä tasaisessa ja hyvässä laukassa, se hyppää hienosti hieman vinostikin. Erikoisesteet eivät Henniä hätkäytä, se vain innostuu niistä.
Maastossa Henni on reipas, mutta rento. Se pysyttelee kavereiden vauhdissa, joten sillä voi mennä hieman kokemattomammatkin. Sen kanssa ei tule ongelmia kuraisissa kohdissa, se rakastaa niitä. Pienet laukkakisat ovat myös Hennin mieleen, ja lopuksi saattaa irrota pari ilopukkia.
Kisoissa Henni on valpas ja pirteä. Se tykkäisi mennä tutustumaan jokaiseen kauramoottoriin joita ympärillä hyrrää. Hoitajalla on täysi työ pitää se paikoillaan, se on kuin tulisilla hiilillä. Lämmittelyssä Hennillä on ylimääräistä energiaa, ja sitä saa pidätellä kaksin verroin ennen estettä. Lämmittelyssä Henni pitää myös saada keskittymään, sillä kaikki ympärillä oleva kiinnostaa sitä. Sen kanssa pitää tehdä paljon työtä, voltteja, pohkeenväistöä, avo- ja sulkutaivutusta. Lämmittelyssä ei kannata hypätä kuin pari kertaa molempiin suuntiin, ja muuten keskittyä vain siihen, että Hennin saa kuuntelemaan. Kun sen saa jo lämmittelyssä kuuliaiseksi, on se radalla paljon mukavampi. Radalla kaikki riippuu siitä, miten olet sen lämmitellyt. Jos se on lämmitelty hyvin, se on oikein hyvä ratsastaa. Jos verkka on taas vain hutaistu läpi, ei radallakaan mene sen paremmin. Koppiin Henni menee hienosti, ja se on nätisti matkan ajan.
Sukupuu
i. Toivolan Jaska she, 103 cm, km,evm
ii. Aartamoinen she, 105 cm, m,evm
iii. Sihtilän Aukusti she, 104 cm,m,evm
iie. Venla she, 102 cm, m, evm
ie. Neiti vinoilija she, 106 cm, km, evm
iei. Vihtamoinen she, 105 cm, km, evm
iee. Sirin Lupaus she, 107 cm, m, evm
e. Nokinenä she, 105 cm, km, evm
ei. Jehtukan Ihme she, 103 cm, km,evm
eii. Kaimari she, 102 cm, m, evm
eie. Aino she, 104 cm, mkm, evm
ee. Mainio Martta she, 104 cm, m, evm
eei. Jokeri she, 107 cm, hkm, evm
eee. Lumityttö she, 106 cm, m, evm
Hienohelman isä, Toivolan Jaska oli kimo 103cm korkea poni herra. Jaska totteli kaikkia, ja ei ollut kovinkaan orimainen-paitsi tammojen lähellä. Jaska osasi esteratsastuksen taidot, ja herralla olikin melkein 50 sijoitusta esteiltä. Kouluakin orilla kilpailtiin, mutta Jaska ei aina jaksanut vääntää koulua kaula kaarella. Näyttelyissäkin ori pärjäsi, Jaska sai monta sijoitusta myös tästä lajista. Jaska syntyi Ruotsissa, ja kun sen parhaat kilpailuvuodet olivat ohi, se myytiin Suomeen. Suomessa se sai 5 jälkeläistä, joista kaksi myytiin Ruotsiin. Jaska viettää nyt eläkepäiviä.
Aartamoinen, Hienohelman isänisä oli musta shetlanninponi ori, joka syntyi Ruotsissa. Aartamoinen oli 105cm korkea, ja aika haastava poni. Sen kanssa sai olla tarkkana, ettei löytänyt itseään pusikosta. Aartamoinen oli todella reipas, ja ratsastajan piti olla hyvä, jotta esteradalla pärjättäisiin. Esteiltä saatiin monta kymmentä sijoitusta, mutta koulua Aartamoinen ei jaksanut. Se oli liian hidasta ja tarkkaa, joten esteet olivat pojalle parempi laji. Näyttelyissäkin kierreltiin, ja kunhan Aartamoisen sai seisomaan nätisti paikoillaan, näyttelyissäkin pärjättiin. Aartamoinen lopetettiin 25-vuotiaana, kun sen jalat rupesivat heikkenemään.
Hienohelman isänemä, Neiti Vinoilija oli paljolti samanlainen kuin Henni itse. Liljalle kelpasi vain paras, ja kaviot eivät saaneet kastua. Lilja kuitenkin kuunteli käskyjä, ja esteillä kaikki muu unohtui. Kura lensi, kun Lilja kiersi esterataa. Sijoituksia esteiltä Lilja sai 35, ja koulukin onnistui. Koulusta Lilja sai kuitenkin vain 10 sijoitusta, sillä koulun kilpaileminen jäi vähemmälle. Näyttelyissä Lilja osasi olla edukseen, mutta jostakin syystä niissä ei kovinkaan paljon käyty. Lilja oli kimo 106cm korkea tamma, joka syntyi Saksassa. Sieltä se myytiin Ruotsiin, jossa se lopetettiin 31-vuotiaana.
Nokinenä, Hienohelman emä, on 105cm korkea kimo ponitamma, joka syntyi Suomessa. Tammalla kilpailtiin niin koulua kuin esteitä, ja molemmissa lajeissa pärjättiin. Nokinenä oli tarkka ratsastajan ohjeista, mutta kulki kuin unelma, kunhan ratsastaja antoi oikeat ohjeet. Sijoituksia Nokinenä keräsi yhteensä 54, 25 koulusta ja 29 esteiltä. Näyttelyissä tamma pärjäsi myös mainiosti, Nokinenä sai arvonimiä, sekä paljon luokkavoittoja. Nokinenä asuu vieläkin Suomessa, mutta ei enää kasvattajallaan. Sillä on 5 jälkeläistä.
Hienohelman emänisä, Jehtukan Ihme syntyi Ruotsissa, josta se myytiin pian Suomeen. Siellä se koulutettiin, ja sillä kilpailtiin esteitä. Jehtukan Ihme oli kimo, ja korkeutta sillä oli 103cm. Jehtukan Ihme hyppäsi jopa 70cm ratoja, vaikka olikin pieni poni. Sisua tällä herralla oli vaikka muille jakaa, ja ratsastajalta tarvittiin samanlaista päättävyyttä jotta tämän ponin saisi kuuntelemaan. Ihme kuitenkin näytti myös taitavat puolensa, kunhan siltä osasi pyytää. Sijoituksia ori sai esteiltä 42, ja näyttelyissäkin pärjättiin.
Mainio Martta, Hienohelman emänemä oli 104cm korkea musta tamma, joka oli oikea unelma. Se seurasi perässä kuin koira, ja totteli apuja. Tammalta löytyi kuitenkin tahtoa radalla, ja sijoituksia on monia kymmeniä. Näyttelyissäkin Martta osasi näyttää parhaat puolensa, ja arvonimiä on. Martta syntyi Suomessa, jossa se asui koko ikänsä. Martta sai viisi jälkeläistä, joista kolme on suomessa, ja kaksi ruotsissa. Martta eli 26 vuotiaaksi, ja lopulta tamma kuoli vanhuuteen.
Kuvagalleria
(c) Sastu
Jälkikasvu
Hienohelma on pienessä siitoskäytössä, kilpailun lomassa. Kun siirtyy kisaeläkkeelle, se siirtyy siitokseen.
Hienohelma on tarjolla evm-sukuisille shetlanninponi oreille.
4.02.2010, Valmennus, valm/kirj:Suvi
Saapuessani tallille ratsukko oli jo lämmittelemässä maneesissa. Mietin hetken sopiviaa harjoitusta, sillä en ole aikoihin valmentanut shettiksiä. Päädyin siihen tulokseen, että päivän aiheena ovat sarjat ja suhteutetut etäisyydet.
Kehotin ratsukkoa ravaamaan paljon ympyröitä ja tekemään siirtymisiä askellajien väleillä, jotta saataisiin poni hyvin kuulolle. Seurasin Hennin askelta, ja täytyi vain ihailla ratsastajaa, joka sitkeästi yritti istua kyydissä. Poni ei meinannut taipua, joten jatkoimme vielä jonkin aikaa ympyrätyökentelyä ennen siirtymistä esteille.
Lämmittelyn aikana kasasin maneesiin sarjan ja suhteutetun. Aloitimme harjoitukset maapuomeilla, jotaka oli asetettu kahden laukka-askeleen välein. Henni ei aluksi ollut samaa mieltä harjoituksen tarkoituksesta, vaan yritti hypätä kerralla puomien yli. Ohjeistin ratsastajaa ja sen jälkeen uusi yritys. Nyt Henni jopa suoritti puomit, vaikka vauhtia olikin vähän liikaa. Seuraavaksi nostin suhteutetun välin jälkimmäisen esteen pieniksi pystyksi. Ratsukko suoritti sen tyylikkäästi, kunhan oltiin ensin hetken mietitty että kumpi ohjaa ja ketä. Poni olisi halunnut laukata esteelle vauhdilla, kun taas ratsastaja oli tekemässä volttia rauhoittaakseen menoa.
Siirryimme hyppäämääm suhteutettua kummankin esteen ollessa pystyinä. Ensimmäinen kerta oli mielenkiintoinen. Kuuden askeleen väliin Henni onnistui taiteilemaan jopa kymmenen askelta! Kuinkakohan pieniä askelia shettikset oikein pääsevätkään? Kehotin ratsastajaa ratsastamaan ponia pohkeilla eteen, jotta saataisiin askeliin pituutta. Toisella yrittämällä kaahattiinkin sitten viidellä askeleella yli, ja puomit kolisivat. Taisi olla neljäs yritys, kun ratsukko pääsi esteiden yli oikealla askelmäärällä ja ilman pudotusta.
Siirryimme hypäämään sarjaa. Aloitimme heti esteillä, mutta kuitenkin ensimmäinen este oli ristikkona. Tämän poni tuntui hallitsevan hyvin, sillä jo ensimmäisellä kerralla päästiin tyylillä yli. Toinen kerta olikin sitten hieman mielenkiintoisempi, kun olin nostanut kummankin esteen pystyksi. Ratsastaja jäi hypyssä jälkeen, josta poni selvästi hermostui. Kolmannella yrittämällä Henni sitten kielsi sarjan toiselle osalle, mutta onneksi ratsastaja pysyi kyydissä. Ohjeistuksen jälkeen lähetin ratsukon uudelle yrittämälle.Tällä kertaa päästiin ihan kohtuullisesti yli.
Lopuksi nostin suhteutetun toisen esteen okseriksi, samoinkuin sarjan kakkosesteen. Tehtävänä oli hypätä ensin suhteutettu, jonka jälkeen edettäisiin sarjalle. Suhteutettu meni hyvin, mutta sarjalle tullessa sain huudella muistutuksia pidätteistä. Ratsukko pääsi kuitenkin kunnialla yli.
Loppuveryttelyssä kehotin ratsastajaa ratsastamaan Henniä rennoksi ja antaa sen venyttää kaulaa ja selkälihaksia. Kokonaisuudessaan tunti meni ihan hyvin, mutta poni on selvästi vauhdikas tapaus joka vaatii ratsastajalta paljon taitoa toimiakseen hyvin.
22.09.2009, Päiväkirjamerkintä, valm/kirj: Ama
Hienohelman kanssa on nyt puhkaistu 30 sijoituksen raja! Poni on ensimmäinen jonka kanssa olen saavuttanut näin paljon voittoa, olen siis todella ylpeä!
15.08.2009, Valmennus, valm/kirj: Essy 09
Valmennus startattiin ripeällä käynnillä ja volteilla. Ravissa mentiin kerran 5-kaarinen kiemuraura sekä ympyröitä, sillä tamma vaikutti melko kankealta. Pehmeni heti, ja hyppääminen aloitettiin 40 cm:n pystyllä. Hyvin meni, rennosti yli. Este nostettiin heti perään 60 cm:iin ja hyvin meni yli. Tammalle tehtiin pieni rata: pysty, ristikko ja pysty, kaikki 60 cm:ä korkeita. Ratsukko suoriutui esteistä hienosti, mutta toisella hyppykerralla viimeisellä pystyllä puomi kolahti, muttei pudonnut. Se este mentiin siis uudelleen ja valmennus lopetettiin siihen niin, että kaikilla jäi hyvä mieli.
14.11.2009, Valmennus, valm/kirj: joksuQ
Alkutunnista Henni kulki melko huonosti, ja pidättäytyvästi. Taivuttelit sitä paljon kiemuraurilla ja volteilla, mutta tamma vain hermostui välillä pohjeavuistasi. Lopulta kun se alkoi rentoutua, aloititte ravityöskentelyn. Sait istunnan rentoutettua, etkä jyskyttänyt pohkeilla enää ponin kylkiä. Teit paljon voltteja, ja hieman askeleenpidennyksiä. Lyhennyksetkin sujuivat hyvin. Välillä Henni oikoi volteilla, mutta korjasit sen selvillä avuilla. Pohkeenväistö sujui käynnissä melko hyvin, vaikka alussa Henni koittikin luistaa väistöstä säätämällä omiaan. Kun sait ponin ruotuun, se meni väistötkin nätisti. Takaosakäännöksissä Henni koitti vain kävellä eteen, mutta otit selvän pidätteen ja onnistuit tehtävässä. Laukkatyöskentelyssä Henni oli jo mennyt itseensä, ja työskentelynne näytti moitteettomalta. Jäittekin laukkaamaan suurelle pääty-ympyrälle ja teit paljon temmonvaihteluita. Suoralla uralla koitit pidentää laukkaa ihan ääripäähän, mikä sujui tosi hyvin! Olette hyvä pari, vaikka pohje saisi pysyä vielä enemmän paikoillaan, ja muutenkin pientä hiomista =) muuten hienon näköistä työskentelyä oli.
14.11.2009, Valmennus, valm/kirj:joksuQ
Aloitimme verryttelyn jälkeen hyppäämään innaria. Henni oli jo alkuvalmennuksesta hieman hermostunut, varmaan tiesi että hypättäisiin. Teetit tammalle paljon tehtävää senkin aikana, kun vielä viimeistelin esteet. Innari oli vain 40cm, eli ei mikään suuri haaste Hennille. Kun käänsit tamman suoralle linjalle kohti esteitä, tamman laukan rytmi muuttui samantien epävakaaksi. Sen takia ensimmäinen este tippui, ja kahdesta muusta hypystä tuli huonoja. Sait seuraavalla tehdä paljon pidätteitä, ja pistää vastaan istunnalla, että Hennin laukka olisi ollut rauhallista ja tasaista. Kuitenkin toisella kerralla se jo hyppäsi hyvin. Korotin hieman esteitä, ja pistin ensimmäisen esteen eteen puomin. Henni hyppäsi hyvin, mutta vauhdilla. Seuraavaksi hyppäsitte pari irtonaista pystyä, ja pieniä oksereita. Vauhtia ja vaaratilanteita riitti, mutta lopuksi myös 80 sentin pysty ylittyi tyylillä ja taidolla!
(c) Sastu
